Kiitos vuosista Utsjoella

Kiitos vuosista Utsjoella

Olen toiminut Utsjoen kirkkoherran tehtävässä yli kuusi ja puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii saada jotain valmiiksi, mutta paljon jää myös kesken. Jätän tehtävät vuoden alussa. Vuosiloman sijaisena marras- ja joulukuussa toimii Per Lindblad. Tuomiokapituli on julistanut avoimeksi viransijaisuuden 1.1. – 31.5.24. Kevättalven aikana lienee tavoitteena valita vakituinen kirkkoherra seurakuntaan.

Utsjoen seurakunnassa toimii kirkkoherran lisäksi diakoniatyöntekijä, nuorisotyönohjaaja ja kaksi osa-aikaista suntiota. Tällä joukolla pystyy palvelemaan seurakuntaa. Mutta jokaisen panos on tärkeä ja korvaamaton. Siksi työntekijöiden määrää ei tulevaisuudessakaan kannata vähentää. Olen iloinnut hyvästä työyhteisöstä. Olemme kokoontuneet usein yhteen, sillä jokaisen työ on kuitenkin itsenäistä ja toisinaan myös yksinäistä. Siksi työyhteisö on tärkeä ja on myös ollut olennaista suunnitella työtä yhdessä.

Pohjois-Lapin seurakuntayhtymä muodostettiin vuoden 2018 alussa. Siihen kuuluvat Inarin ja Utsjoen seurakunnat. Seurakuntayhtymä vastaa taloudesta ja myös kiinteistöistä. Seurakunnan päättävät omasta toiminnastaan itsenäisesti. Yhteistyö seurakuntayhtymässä on sujunut hyvin. Muistan kyllä, kuinka minullekin kerrottiin – ehkä peloteltiin – että inarilaisten kanssa ei voi pärjätä, sillä juopa kahden pitäjän välillä juontuu jo 1700-luvulta. Olemme kuitenkin tehneet päätökset hyvässä hengessä. Inarin kirkkoherra Tuomo Huusko on koko ajan toiminut rakentavasti yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Näyttää siltä, että Inarin seurakunnassa kunnioitetaan utsjokisten toiveita ja myös toisinpäin. Utsjoen seurakunnan kirkkoherranvirasto on jo vuosikymmeniä toiminut Ivalossa ja myös taloustoimiston palvelut on saatu naapuriseurakunnasta, ja siksikään muutos seurakuntayhtymäksi ei ole ollut liian suuri. Myös yhteistyö Inarin seurakunnan kanssa on ollut helppoa ja luontevaa.

Minulle on jäänyt se vaikutelma, että Utsjoella seurakunnan luottamushenkilöt luottavat työntekijöihin ja työntekijöiden ammattitaitoon. Se on tehnyt yhteistyön helpoksi, kiitos siitä luottamushenkilöille. Seurakunnan luottamushenkilöiksi ei ole ollut tungosta ja seurakunnassa päädyttiin viime vuonna sopuvaaleihin. Ehkä se kertoo myös siitä, että paikkakunnalla uskotaan halukkaiden hoitavan asiat parhain päin. Minusta näyttää siltä, että seurakunnan luottamushenkilöt ajattelevat vahvasti aina seurakunnan parasta, eivätkä omaa tai viiteryhmänsä etua. Se on yhteisten asioiden hoitajille kenties tärkein ominaisuus ja tästä luottamushenkilöt myös ansaitsevat kiitoksen.

Utsjoen seurakunnalla on yksi toimintamuoto, joka on aivan ainutlaatuinen. Se on Lähetyksen Vohvelikahvila Utsjoen kirkkotuvilla, joka täyttää vuonna 2025 neljäkymmentä vuotta. Vuosien saatossa toimintaa on kehitetty. Kahvila avautuu ennen juhannusta ja on avoinna syyskuun lopulle saakka. Nyt Utsjoen kirkko on tiekirkkona ja avoinna kahvilan aukioloaikoina. Lähetyksen Vohvelikahvilan toiminnasta vastaa diakoniatyöntekijä, mutta arjen työn tekevät pääasiassa Etelä-Suomesta tulevat vapaaehtoiset vohvelinpaistajat. Vaivojensa palkaksi seurakunta tarjoaa heille majoituksen.

Juuri nyt puhutaan vastuullisesta matkailusta ja siitä, millaisen jäljen matkailija jättää vierailukohteeseen. Vohvelinpaistaja jättää hyvän jäljen. Hän tekee hyvää siinä yhteisössä, johon hän tulee. Etelästä tulevalle vapaaehtoistyöntekijälle paistoviikko on ainutlaatuinen elämys, kahvilassa myös tutustuu paikallisiin ihmisiin ja kuulee aitoja tarinoita. Kahvilan tuotto menee lähetystyöhön tai kansainväliseen diakoniaan.

Myös seurakunnan yhteistyö Karasjoen ja Tanan seurakuntien kanssa on aivan erityistä. Tenojoki ei ole oikea raja, sillä ihmisten kanssakäyminen rajan yli on mutkatonta ja Saamenmaa ei tunne valtakuntien rajoja. Korona-aika katkaisi yhteydet, mutta sen jälkeen ne on viritelty uudenlaisina. Karasjoelta näyttää olevan helppo tulla yhteisiin tapahtumiin Karigasniemen kappelille. Nuorgamilaisille taas on luontevaa osallistua yhteiseen messuun Pulmangin kirkkoon norjalaisten kanssa.

Olen kokenut, että Utsjoella seurakunnan on ollut helppo tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Esimerkiksi SámiSosterin kanssa tehdään yhteistyötä jatkuvasti ja molemmilla on sama tavoite, ikäihmisten hyvinvointi. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kurssit ovat mahdollistaneet monet seurakunnan projektit. Hautausmaan ristit, vanhan hautausmaan aita ja kirkon tekstiilit valmistettiin saamelaisalueen koulutuskeskuksen kurssilla. Yhteistyö koulujen kanssa on myös mutkatonta. Pienellä paikkakunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä yhteistyötä. Seurakunnan tehtävänä on ollut purkaa raja-aitoja erilaisten ihmiset väliltä, ei rakentaa niitä.

Erityisen olennaista yhteistyö Utsjoen kirkkomaisemassa on ollut Kirkkotupayhdistyksen kanssa. Kirkkotupayhdistys on rakentanut Ulriikan Kulttuuri- ja hiljentymispolun Utsjoen kirkkomaisemaan, pappilan ja hautausmaiden tuntumaan. Pappilan maisemissa on pidetty monet talkoot ja useat yhdessä Kirkkotupayhdistyksen kanssa. Yhteinen tekeminen on ollut innostavaa ja on hienoa, että ihmiset kaikilla kylillä ovat olleet innokkaita talkoolaisia. Yhdessä tekeminen luo ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.  

Seurakunta on kokoontunut kaikilla kolmella kylällä ja lisäksi vielä Nuvvuksessa. Jokaisella kylällä on aktiivinen joukko, joka tavallisesti tulee jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveille. On ilmeistä, että jumalanpalvelus on tärkeä myös monelle sellaiselle, joka ei sinne tule. Nyt jumalanpalveluksia voi seurata myös netistä ja se on monelle tärkeää. Seurakunnan näkökulmasta on olennaista, että edes joku kokoontuu rukoilemaan yhdessä koko seurakunnan puolesta.

Seurakunnasta on puuttunut kanttori. Mutta siinäkin on jotain hyvää. Monet nuoret ovat saaneet kokemuksen urkujen soittamisesta ja kirkossa esiintymisestä sekä samalla ehkä kipinän uuteen harrastukseen tai jopa työuraan. Kovin vaatimattomalla omalla musiikillisella tietämykselläni olen perehdyttänyt monta soittajaa kanttorin työhön. Tämäkin on ollut yksi mielenkiintoinen lisä Utsjoen papin työssä.

On ollut etuoikeus asua Utsjoen pappilassa. Miljöö on kaunis ja pappilan tilat ovat olleet oivalliset asua. Ajatuksissani astelen varmasti monta kertaa pappilan pihalla, Mantojärven rannalla ja Ulriikan poluilla. Pappilan saunasta olen saanut erinomaiset löylyt ja piispankamarin ikkunasta avautuva maisema on vertaansa vailla. Utsjoen seurakuntaneuvosto on esittänyt kannanottonaan, että jos Utsjoen kylällä seurakunnan on luovuttava jostain kiinteistöstä, seurakunta luopuu mieluummin seurakuntatalosta kuin pappilasta. Silloin seurakunnan toiminnat siirtyisivät pappilaan ja pappi asuisi muualla. Ensi vuoden budjettiin ollaankin varaamassa rahaa pappilan kunnostussuunnitelmiin. Pappila vaatii muutostöitä, jotta se toimisi seurakunnan kokoontumis- ja työtilana.

Jään kaipaamaan ystävällisiä ja mutkattomia Utsjoen ihmisiä, tärkeitä kohtaamisia ja hienoa työyhteisöä. Kirkkoherran työ Utsjoella on ollut antoisaa ja monipuolista. Kuitenkin elämä kutsuu uusiin tehtäviin. Utsjoelle jää monenlaisia siteitä ja uskon, että aina on hienoa palata näihin maisemiin. Päällimmäiseksi jää kiitollisuus vuosista, jotka olen saanut olla Utsjoen kirkkoherrana. Rukous yhdistää silloinkin, kun etäisyys erottaa. Jään siunaamaan tätä seurakuntaa.

Aloitan 1.1.24 Norjan suomalaisen seurakunnan pappina. Työalueenani tulee olemaan koko Norja. Itsenäisyyspäivänä 6.12. pappilassa on avoimet ovet klo 12 – 18. Utsjoen kirkossa on jumalanpalvelus klo 11 ja kaikki ovat tervetulleita pappilaan kirkkokahveille sen jälkeen tai myöhemmin iltapäivällä.