Uutislistaukseen

Utsjoen kirkon uudet tekstiilit

Päällisiä kirkossa pieni (1).jpg

Utsjoen kirkon uudet tekstiilit

Utsjoen kirkon energiaremontti on valmis ja remontin yhteydessä päätettiin lisätä kirkon käyttömukavuutta penkkien pehmusteilla. Päällystetyt penkit tuntuvat lämpimimmiltä, vaikka kirkon sisälämpötila olisi alhainen.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kurssi

Saamelaisalueen koulutuskeskus mahdollisti käsityökurssin pitämisen Utsjoella. Kurssin tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa kirkon penkeille pehmusteet ja päällystää uudelleen liian kovaksi koettu alttarin polvistumispenkki. Kurssi alkoi syyskuun lopulla ja kurssilaisia ilmaantui ensimmäiselle suunnittelukerralle yli kymmenen. Lopulta kurssilaisia oli yli kaksikymmentä. Ei ole aivan tavallista, että seurakuntalaiset pääsevät suunnittelemaan kirkkoon tekstiilejä.

Suunnittelu alkoi aivan tyhjästä, mitään ei vielä oltu päätetty ennen kurssin alkua. Esillä oli kuviollisella kankaalla päällystäminen, lämpimän villan käyttäminen, päällysteiden huovuttaminen ja myös vanhojen villahuivien käyttö. Kaikki saivat esitellä ajatuksiaan. Kirkko on julkinen tila ja tärkeää on, että materiaalit ovat palosuojattuja. Lopulta päädyttiin siihen, että penkit pehmustetaan palosuojatulla vaahtomuovilla, joka päällystetään kankaalla, joka on kuvioitu perinteisin saamelaistekstiileissä käytetyin koristenauhoin. Kankaat palosuojattiin paikan päällä.

Kirkkoon haluttiin väriä. Ensin pohdittiin punaisen ja vihreän pohjavärin käyttöä. Lopulta päädyttiin siihen, että penkkien kankaissa on kaikki saamenmaan värit: punainen, vihreä, sininen ja keltainen ja jokaisen yksittäisen penkin päällinen toteutetaan kahdella värillä. Utsjoen kirkon liturgisissa tekstiileissä, alttarin ja lukupulpetin tekstiileissä sekä papin vaatteissa on myös Saamenmaan värit ja suunnittelussa tietysti ajateltiin kirkon kokonaisuutta. Kuvionauhat hankittiin Karasjoelta ja Sirmasta. Kaupassa pitikin käydä monta kertaa, sillä koristenauhaa meni satoja metrejä. Itse penkkiäkin kirkossa on lähes sata metriä.

Yhteisöllinen suunnittelu on aina haasteellista. Jokainen joutuu tinkimään mielipiteestään ja kun suunnittelussa päädytään johonkin ratkaisuun, kaikki ompelevat sellaista lopputulosta, joka on yhdessä sovittu. Vaikka kyseessä oli yhteisöllinen suunnittelutehtävä, jokainen sai kuitenkin suunnitella omia päällisiä – ja valita mieluisimpia värejä ja nauhoja. Penkkien suunnittelijat kyllä tuntevat omat työnsä.

Kurssi kokoontui Utsjoen seurakuntatalolla ja ompelupäivät osuivat marraskuun pimeisiin päiviin. Ompelun lomassa syötiin ja juotiin kahvit. Kurssilla naurettiin paljon ja juteltiin ajankohtaisista asioista.

Kun penkkien päälliset olivat valmiit, aloitettiin polvistumispenkin päällisen suunnittelu. Pohjaväriksi valittiin vihreä. Koristenauhoista ja poimutelmasta käytiin monta innostunutta keskustelua. Hiukan kulmikkaan alttarikaiteen kulmakohtiin haluttiin erilaisia koristeita ja Maarit Länsman, joka ei päässyt ompelemaan, valmisti tupsuja, joissa on myös poronluista valmistettuja koristeita, jotka nostettiinkin roikkumaan alttarikaiteesta.

Työ jatkuu ompeluseurassa

Kun valmista alttaria kirkossa katsottiin, todettiin, että alttarin valkoinen pitsiliina ja viereisen apupöydän valkoinen pitsiliina ovat nyt aikansa eläneitä. Tarvitaan uudet.

Kurssilaiset toivoivatkin, että ”ompeluseura” voisi jatkua joulun jälkeen. Yhdessä päätettiin, että vaikka kurssi loppuikin, tammi-helmikuussa seurakunnan ompeluseura kokoontuu vielä kerran viikossa ja yhdessä valmistetaan puuttuvat tekstiilit. Kurssin edetessä ylijääneet värikkäät tilkut ja kauniit nauhat ovat innostaneet suunnittelemaan ja ompelemaan myös muita tuotteita; kasseja, patalappuja, pusseja ja pannumyssyjä. Näitä tullaan myymään lähetystyön hyväksi Utsjoen kirkkotuvilla kesällä. Tammikuussa perjantaisin perjantaipuuron jälkeen jatkuu aivan perinteinen lähetystyön hyväksi toimiva ompeluseura, johon saa tulla tekemään mitä tahansa käsityötä tai vai juttelemaan.

Torttukahvit pappilassa

Joulun alla joukko kokoontui asettelemaan tekstiilit paikoilleen kirkkoon ja samalla juotiin pappilassa joulukahvit. Onerva Guttorm kertoi, että pitkä ja pimeä syksy meni hyvin käsitöiden kanssa.

– Opin myös suunnittelua, hän toteaa.

Eeva Laitin mielestä tärkeää oli yhteisöllisyys, oli aika ja paikka tavata toisia ja jutella. Vuokko Hirvonen jatkoi tästä, että on yllättävää, kuinka suuri tietotaito koko ryhmällä oli.

- Yhdessä osaamme enemmän, ja eteen tuli uusia asioita, joita itse ei ollut ajatellut. Miten taitavia ja osaavia naisia kylällä onkaan, Vuokko totesi.

Meeri Tapiola lisäsi, että miten ompelukoneitakin löytyi niin monta, että miehet totesivat naisten menevän kurssille salkut kädessä! Tähän Riitta Autio lisäsi, että hän oppi nyt sen vetoketjun ompelunkin, ja kaikki purskahtivat nauramaan. Vetoketjun kiinnitys istuintyynyihin tuntui etukäteen hankalalta tehtävältä.

Vuokon mielestä on hienoa, että kirkkoon tulee nyt paikallisuutta ja saamelaisuutta sekä myös väriä, lämpöä ja iloa. Tähän kokenut ompelija Anna Wigelius jatkoi, että tärkeää on se, että meidän oma näkemys on hyväksytty ja arvostettu ja meidän osaaminen näin julkisesti tunnustetaan.

Yhdessä todettiin, että kurssille oli mukava tulla ja jokaisella oli paikkansa kurssilla. Toiset suunnittelivat koristeita ja toiset ompelivat. Bertta Katekeetta-Kulju Ja Aslaug Guttorm pitivät erityisesti ompelemisesta ja Ellen Järvensivu valitsi sopivia nauhoja paikoilleen. Lahja Guttorm myös kiinnitti vetimet vetoketjuihin ja Onerva erikoistui vaahtomuovin asetteluun päällisen sisään.

– Kurssilla sai olla oma itsensä ja siitä jäi hyvä mieli, tiivisti Vuokko työnjaon.

Päivi Aikasalo, kurssin opettaja

Käsityökerho 17.11.2022

Olemme ompelemassa kirkon penkkeihin istuinpehmusteita. Päivi-pappi

kehuu meitä maasta taivaaseen, me vain myhäilemme. Ajattelemme,

mikäs tässä, me vain ompelemme.

Ompeleminen on meille niin arkista puuhaa. Jo lapsena olimme kotona

äidin koulussa. Siinä tuli tutuksi kaikki neulat, virkkuukoukku, kudinpuikot,

kangaspuut jne.

Kuulin pienestä saamentytöstä, joka aloitti ompelemisen erikoisesta

materiaalista. Ennen taloissa pyydettiin hiiriä ja hän keksi nylkeä hiiret,

kuivatti nahat ja ompeli nukelle peskin. Oli luomuvaate. Hänestä tuli isona

käsityönopettaja.

Uuden gáktin ompeleminen on niin mukavaa, saa suunnitella värit gáktiin,

holpiin, hihansuihin ja silkkikin pitää uusia. Sen ajatteleminen pelastaa

päivän, saa väriä poskiin ja silmät loistamaan.

Kukaan ei ole huomannut tutkia miten uuden gáktin ompelemisella on

hyviä terveysvaikutuksia ompelijalle. Ja kun vauhtiin on päästy, saa moni

sukulainen, omat ja kummilapsetkin, uuden gáktin.

Joku sanoisi gáktit, silkit ja vyöt ovat taidekäsityötä.

Me varmaan pääsemme seurakunnan historiikkiin tällä teolla – mutta

mehän vain ompelimme.

Maija Liisa Guttorm

2023-01-05 09:45:21.0