Saamelaisvainajien maahankätkeminen Utsjoella 8.8.22

ÁLGGAHANSÁNIT – JOHDANTOSANAT

ARKKIPIISPA, ÁRKEBISMA TAPIO LUOMA

Hyvät läsnäolijat, sisaret ja veljet Kristuksessa.

Buorit mieldeorrut, oappát ja vieljat Kristusis.

Olemme kokoontuneet tilaisuuteen, joka pitää sisällään

poikkeuksellisen paljon merkityksiä, muistoja ja tunteita.

Laskemme maan poveen niiden saamelaisten maalliset

jäännökset, joiden ei vuosikymmeniä sitten sallittu rauhassa

levätä alkuperäisessä hautapaikassaan.

On syytä tässä tilaisuudessa pukea sanoiksi se tyrmistys, jolla

tänään ajattelemme tuota karkeaa hautarauhan rikkomista ja

niitä syitä, jotka siihen aikanaan johtivat. Silloiset tapahtumat

löivät Saamen kansaan haavat, joiden aiheuttama kipu tuntuu

yhä. Toivomme ja rukoilemme, että tämä päivä voisi omalla

pienellä tavallaan palvella noiden haavojen umpeutumista ja

kivun lieventymistä.

~

Mii leat čoahkkanan dilálašvuhtii, mii doallá sisttis erenoamáš olu

mearkkašumiid, muittuid ja dovdduid. Mii luoitit eatnamii daid

sápmelaččaid eatnanlaš bázahusaid, geaid eai diktán logijagiid

dassái vuoiŋŋastit ráfis iežaset álgoálgosaš hávdesajis. Sáhttit dán

dilálašvuođas hábmet sátnin dan hirpmástumi, mainna mii odne

jurddašit dan roavva hávderáfi rihkkuma ja sivaid, mat dan dolin

dagahedje. Dan áiggi dáhpáhusat časke Sámi álbmogii háviid,

maid dagahan bávččas dovdu ain. Mii sávvat ja rohkadallat,

ahte otná beaivi sáhtášii iežas unna vugiin bálvalit duoid háviid

buorráneami ja bákčasa láivuma.

~

Hautausmaalla suru on aina läsnä. Niin myös tänään. Läsnä

on ensinnäkin se suru, jota näiden vainajien läheiset kokivat

saatellessaan rakkaitaan haudan lepoon. Tällä paikalla on

aikanaan itketty ja muisteltu. Mutta vieläkin vaikeampi on

käsitellä surua siitä, että haudan lepo oli näiden edesmenneiden

osalta väliaikaista. Ihmisyyden tutkimus ei tuolloin osannut

kunnioittaa ihmisyyttä, jota hautarauhan kunnioittamisen on

määrä ilmentää. Nämä molemmat surun muodot on otettava

vakavasti. Onhan nyt kyse ihmisistä, jotka kuoltuaankin kulkevat

mukana jälkeläistensä elämässä, teidän saamelaisten elämässä.

~

Hávdeeatnamis moraš lea ain mielde. Nu maiddái odne. Mielde

lea vuosttamužžan dat moraš, man dáid máddariid lagamuččat

vásihedje mieđustettiin ráhkkásiiddiset hávddi vuoiŋŋadussii.

Dán sajis leat dolin čirron ja muittašan. Muhto vel váddásut

lea gieđahallat morraša das, ahte hávddi vuoiŋŋadus lei dáid

máddariidda gaskaboddosaš. Olmmošvuođa dutkamuš ii dalle

máhtán gudnejahttit olmmošvuođa, man hávderáfi gudnejahttin

galgá čájehit. Dáid guktuid morraša hámiid galgá váldit duođas.

Leahan dál gažaldat olbmuin, geat jápmima maŋŋáge johtet

mielde maŋisboahttiideaset eallimis, din sápmelaččaid eallimis.

~

Surun ohella haluamme tänään ilmaista myös kunnioitusta –

kunnioitusta sitä ainutlaatuista elämää kohtaan, jonka nämä

vainajat aikanaan osakseen saivat. He syntyivät saamelaisiksi,

pohjoisen kansan jäseniksi rikkaan kulttuurin ja väkevän luonnon

keskelle. He antoivat oman panoksensa omalle yhteisölleen ja

jättivät jälkensä läheistensä ja laajemminkin sukunsa muihin

jäseniin. Oman elämämme tavoin heidänkin elämänsä sisälsi iloja

ja suruja, unelmia ja pettymyksiä. Siksi tahdomme tänään kätkeä

heidän maalliset jäännöksensä niille sijoille, joista ne aikanaan

nostettiin pois, syvän kunnioituksen saattelemina.

~

Morraša lassin mii háliidit odne čájehit maiddái gudnejahttima

– gudnejahttima dan áidnageardásaš eallima hárrái, man dát

máddarat ožžo oassin iežaset áiggi. Sii riegádedje sápmelažžan,

davvi álbmoga lahttun rikkes kultuvrra ja gievra luonddu

gasku. Sii adde iežaset návccaid iežaset servvodahkii ja guđđe

luottaideaset lagamuččaide ja viidásappotge iežaset soga

lahtuide. Min eallima láhkái sin eallin maiddái sisttisdoalai iluid

ja morrašiid, nieguid ja beahttašumiid. Danin mii háliidit odne

čiekŋalis gudnejahttimiin čiehkat sin eatnanlaš bázahusaid daid

sajiide, gos dat ovdal bajiduvvojedje eret.

~

Kristillisissä hautajaisissa on aina mukana surun ja kunnioituksen

lisäksi myös kiitollisuus. On syytä kiittää Jumalaa siitä elämästä,

jonka hän näille edesmenneille kauan sitten lahjoitti. On syytä

kiittää siitä, että heidän ja Saamen kansan kokemat vääryydet

on vähitellen alettu tunnistaa ja on haluttu ryhtyä etsimään tietä

kohti sellaista olotilaa, jossa mennyt vääryys ei enää varjosta tätä

päivää eikä tulevaisuutta. Suokoon Jumala, että matka tällä tiellä

saisi jatkua tämän päivän jälkeenkin.

~

Risttalaš hávdádemiin lea morraša ja gudnejahttima lassin álo

mielde maiddái giitevašvuohta. Oažžut giitit Ipmila dan eallimis,

man son áigá dolin skeŋkii dáidda máddariidda. Oažžut giitit das,

ahte sin ja Sámi álbmoga deaividan boasttuvuođaid leat gulul

dovdágoahtán ja leat háliidan ohcagoahtit geainnu dakkár dili

guvlui, gos mannan boasttuvuođat eai šat báinne otná beaivvi

eaige boahtteáiggi. Suvvos Ipmil, ahte mátki dán geainnu mielde

oččošii joatkašuvvat otná beaivvi maŋŋáge.

~

Vielä on syytä kiittää siitä, että Herramme Jeesus on luvannut

seuraajilleen ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Sen uskon

varassa nämä sisaremme ja veljemme aikanaan heidän kuoltuaan

haudattiin. Saman uskon varassa tänään kätkemme heidän

maalliset jäännöksensä haudan rauhaan, ikuiseen rauhaan,

odottamaan ylösnousemusta ja päättymätöntä elämää. Jätämme

heidät ja toinen toisemme turvallisesti kaikkivaltiaan Jumalan

hyviin käsiin.

~

Vel oažžut giitit das, ahte Hearrán Jesus lea lohpidan iežas

čuovvuide bajásčuožžileami ja agálaš eallima. Dan oskku veagas

dát min oappát ja vieljat dolin hávdáduvvojedje sin jápmima

maŋŋá. Seammá oskku veagas mii čiehkat odne sin eatnanlaš

bázahusaid hávddi ráfái, agálaš ráfái, vuordit bajásčuožžileami ja

nohkameahttun eallima. Mii guođđit sin ja guhtet guoibmámet

dorvvolaččat buotveagalaš Ipmila buriide gieđaide.

SÁRDNI, SAARNA, PIISPA, BISMA JUKKA KESKITALO

Olemme nyt pyhässä hetkessä, jossa on läsnä vahvoja tunteita.

Olemme laskemassa maahan viimeisiä saamelaisalueen

hautausmaista kaivettuja saamelaisvainajia. Vainajat on

siunattu haudan lepoon aikanaan, ja käytämme siksi nyt tässä

toimituksessa kirkollista maahan kätkemisen kaavaa.

~

Mii leat dál bassi áiggis, mas leat mielde nana dovddut. Mii

leat luoitimin eatnamii maŋimuš sámeguovllu hávdeeatnamiin

goivojuvvon sápmelaš máddariid. Máddarat leat iežaset áiggi

vitkojuvvon hávddi vuoiŋŋadussii, ja danin mii geavahit dál dán

doaimmahusas girkolaš eatnamii čiehkama minstara.

~

Saamelaisvainajien kaivaminen haudoistaan tieteellisiin

tutkimustarkoituksiin on edustanut sen ajan arvoja ja asenteita

tiedemaailmassa, yhteiskunnassa laajemmin, ja myös kirkossa.

Haluan mitä selvimmin ilmaista katumuksen siitä, että kirkko

on ollut aikanaan sallimassa sen, että tiedeyhteisö on hautojen

avaamisen tehnyt. Yhdyn täysin piispa Samuel Salmen vuonna

2012 esittämään anteeksipyyntöön näiden asioiden osalta.

~

Sápmelaš máddariid goaivun hávddiineaset dieđalaš

dutkanulbmiliidda lea ovddastan dan áiggi árvvuid ja

jurddašanvugiid dieđamáilmmis, servvodagas viidásappot, ja

maiddái girkus. Mun háliidan čielgasamos vuogi mielde čájehit

gáhtamuša das, ahte girku lea áiginis leamaš diktimin dan, ahte

dieđasearvvuš lea rahpan hávddiid. Mun searvvan ollásit bisma

Samuel Salmi jagi 2012 dahkan ándagassiiátnumii dáid áššiid

oasil.

~

Tiedän, että saamalaisvainajien luiden oleminen Helsingin

yliopiston ja myöhemmin Saamelaismuseo Siidan tiloissa on ollut

vaikea monelle ihmiselle ja eritoten saamelaisyhteisölle. Uskon ja

toivon, että tämä hetki, jossa laskemme vainajien luut siunattuun

maahan, on helpottava asia vainajien omaisille ja meille kaikille.

Tämä hetki on parhaimmillaan parantava ja muistoja eheyttävä

kokemus. Pitkä prosessi saa päätöksensä, kun luut lasketaan

hautaan.

~

Mun dieđán, ahte sápmelaš máddariid dávttiid orrun Helssega

universitehta ja maŋŋá Sámemusea Siidda visttiin lea leamaš

váttis máŋgasii ja erenoamážit sámeservošii. Mun jáhkán ja

doaivvun, ahte dát boddu, goas mii luoitit máddariid dávttiid

sivdniduvvon eatnamii, lea buoideaddji ášši máddariid

oapmahaččaide ja midjiide buohkaide. Dát boddu lea

buoremusat buorideaddji ja muittuid čavddásmahtti vásáhus.

Guhkes proseassa oažžu loahpas, go dávttit luitojuvvojit hávdái.

~

Tämä hetki on tärkeä myös saamelaisten ja kirkon yhteyden

vahvistamisessa. Ainoastaan aito tosiasioiden tunnustaminen,

katumus ja anteeksipyyntö voi viedä meitä eteenpäin. Tämän

hetken myötä tulemme yhä enemmän tietoisiksi, kuinka suuri

rikkaus saamelainen kulttuuri, kieli ja elämänmuoto on myös

kirkollemme. Kuten tämän vuoden tammikuussa Roomassa

totesin paavi Franciscukselle, toivon, että kirkon kasvot olisivat

yhä enemmän myös alkuperäsikansojen kasvot. Toivon, että

tämän hetken ja sitä seuraavien jatkoaskelten myötä myös

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvot olisivat yhä

enemmän saamelaiset kasvot.

~

Dát boddu lea dehálaš maiddái sápmelaččaid ja girku oktavuođa

nannemis. Dušše albma duohtaáššiid dovddasteapmi, gáhtamuš

ja ándagassiiátnun sáhttet doalvut min ovddos guvlui.

Dán bottu mielde mii šaddat ain diđolabbon, man stuorra

riggodat sápmelaš kultuvra, giella ja eallinvuohki leat maiddái

girkoseamet. Dego dán jagi ođđajagimánus Romas lohken

poava Franciscussii, mun sávan, ahte girku ámadadju livččii ain

eambbo maiddái eamiálbmogiid ámadadju. Mun sávan, ahte

dán bottu mielde ja dan čuovvu joatkkalávkkiid mielde maiddái

Suoma evangelalaš-luteralaš girku ámadadju livččii ain eambbo

sápmelaš ámadadju.

~

Voimme aikoinaan tapahtuneiden hautausten ajankohdan ja

kristilliselle hautausmaalle hautaamisen perusteella luottavaisesti

ajatella, että vainajat on aikanaan siunattu kristillisesti. Heidät

on siis aikanaan rukouksella ja Jumalan sanalla jätetty elävän

Jumalan käsiin odottamaan iankaikkisuuden aamua. Heidät on

silloin siunattu heidät läpikotaisin tunteneen elävän Jumalan

huomaan.

~

Mii sáhttit dolin dáhpáhuvvan hávdádemiid áigemeari ja risttalaš

hávdeeatnamii hávdádeami vuođul jurddašit luohttevaččat,

ahte máddarat leat dolin vitkojuvvon risttalaččat. Sii leat nappo

rohkosiin ja Ipmila sániin guđđojuvvon ealli Ipmila gieđaide

vuordit agálašvuođa iđida. Sii leat dalle vitkojuvvon sin čađat

dovdan ealli Ipmila háldui.

~

Tämän vuoksi saamme olla turvallisella mielellä myös heidän

iankaikkisen kohtalonsa osalta. Niin vaikea ja epäeettinen teko

kuin vainajien luiden kaivaminen haudasta onkin ollut, ei sillä ole

ollut vaikutusta vainajien iankaikkisuustiensä suhteen. Vainajan

luiden kaivamisessa silloin aikanaan on ollut kyse meidän

maalliseen majaamme kajoamisesta. Kuolematon sielumme on

kuitenkin ollut jo tuossa vaiheessa erkaantuneena maallisesta

majastamme.

~

Dán dihte mii oažžut leat dorvvolaš mielain maiddái sin agálaš

galgamuša ektui. Nu váttis ja eahpeehtalaš dahku go máddariid

dávttiid goaivun hávddis lea leamašge, das ii leat leamaš

váikkuhus máddariid agálašvuođabálgá ektui. Máddara dávttiid

goaivumis dalle dolin lea leamaš gažaldat min eatnanlaš goađi

bilideamis. Jápmemeahttun sillomet lea goittotge leamaš juo

duon muttus earránan eatnanlaš goađisteamet.

~

Kuten apostoli kuulemassamme tekstissä sanoo, että vaikka

meidän maallinen maja, siis tämä ulkoinen olemuksemme,

kuolemassa riisutaankin, niin Jumala on valmistanut taivaaseen

iankaikkisen kodin, joka ei ole ihmiskätten työtä.

~

Dego apostal min gullan teavsttas lohká, ahte vaikko min

eatnanlaš goahti, nappo dát min olgguldas hápmi, jápmimis

nuolahuvvoge, de Ipmil lea válmmaštan albmái agálaš ruovttu,

mii ii leat olmmošgieđa duodji.

~

Jeesus Kristus, joka on omassa ruumissaan kokenut kaiken

ihmistäkin kohtaavan kivun ja kärsimyksen, tuntee tuskamme.

Jeesus on ottanut hartioilleen kannettavakseen syntimme.

Kristukseen uskoen saamme olla turvallisella mielellä, että meillä

on iankaikkinen elämä hänen luonaan.

~

Jesus Kristus, gii lea iežas rupmašis dovdan buot olbmoge

deaivideaddji bákčasa ja gillámuša, dovdá min duskki. Jesus

lea váldán hárduidasas guoddinláhkái min suttuid. Kristusii

oskodettiin mii oažžut leat dorvvolaš mielain, ahte mis lea agálaš

eallin su luhtte.

~

Näin saamme ajatella niiden vainajien osalta, jotka on aikanaan

siunattu ja joiden luita nyt laskemme maahan. Näin me saamme

ajatella myös omalta kohdaltamme. Olemme saaneet elämän

lahjaksi ja meitä kutsutaan käyttämään sitä Luojamme kunniaksi

ja lähimmäistemme parhaaksi.

~

Dánu mii oažžut jurddašit dain máddariid oasil, geat leat dolin

vitkojuvvon ja geaid dávttiid mii dál luoitit eatnamii. Dánu mii

oažžut jurddašit maiddái iežamet buohta. Mii leat ožžon eallima

skeaŋkan ja mii gohččojuvvojit atnit dan iežamet Sállejeaddji

gudnin ja lagamuččaide buoremussan.

~

Johanneksen evankeliumi kertoo, että keskustellessaan apostoli

Tuomaan kanssa, Jeesus vakuutti menevänsä oppilaidensa edellä

valmistamaan heille sijaa Jumalan luokse taivaan kotiin. Jeesus

vakuutti seuraajiensa tuntevan tien sinne. Epäilevä Tuomas kysyi:

Herra kun emme tiedä minne sinä olet menossa, niin kuinka

voisimme tuntea tien. Jeesus vastasi siihen: Minä olen tie totuus

ja elämä.

~

Johannesa evangeliuma muitala, ahte ságastaladettiinis apostal

Tomasiin, Jesus dáhkidii ahte son manná oahppiidis ovdal

gárvvistit sidjiide saji Ipmila lusa almmi ruktui. Jesus dáhkidii,

ahte su čuovvut dihtet geainnu dohko. Eahpideaddji Tomas

jearai: Hearrá, eat mii dieđe gosa don manat. Mo mii de

sáhttit diehtit geainnu? Jesus vástidii dasa: Mun lean geaidnu,

duohtavuohta ja eallin.

~

Jeesus on tie Isän luokse ja portti iankaikkisen iloon. Siksi

me saamme toivossa tähyillä kohti iankaikkisuutta ja luottaa

Kristuksen lupaukseen, että hän on valmistanut Jeesus on

valmistanut iankaikkisen kodin kaikille omilleen.

~

Jesus lea geaidnu Áhči lusa ja poarta agálaš illui. Danin mii

oažžut oskkus geahčadit agálašvuođa guvlui ja luohttit Kristusa

lohpádussii, ahte son lea gárvvistan agálaš ruovttu buohkaide

geat gullet sutnje.